Olin kävelyllä metsässä. Yhtäkkiä kuulin puskasta rapinaa. Sieltä hyppäsi esiin tumma hahmo, joka muistutti koiraa. Koirahan se olikin - labradorinnoutaja. Hämmästyin, kun koira avasi suunsa ja alkoi puhua: "Olen Lordi Elsinore. Tarvitsen apuasi." Koira lähti vetämään minua perässään kohti suurta linnaa. "Yksi yhdestätosita sisarestani on vankina tuossa linnassa", Elsinore sanoi. "Meidän pitää pelastaa hänet." Olin ihmeissäni, en ymmärtänyt ollenkaan, mistä arvon lordi puhui. Pakkohan minun oli häntä seurata, kun yksi hänen sisaristaan oli vaarassa. Menimme linnaan. Elsinore pujahteli taitavasti linnan käytävillä, ja minä seurasin häntä. "Sinun pitää hakea nuo avaimet tuon vartian taskusta", Elsinore sanoi ja osoitti nukkuvaa vartiaa. "Miksi et itse hae niitä?" minä kysyin. "Siksi, että meidän on toimittava nopeasti. Minä menen lähelle sisareni huonetta, ja kerron, että hän pääsee pian vapauteen. Luotan sinuun", Elsinore vastasi minulle. En ehtinyt edes kysyä, missä hänen sisarensa huone oli, koska Elsinore oli jo tipotiessään. Hiivin vartijan luo, ja sain avaimet. Juoksin nopeasti takaisin käytävälle. Lähdin kulkemaan summanmutikassa johonkin suuntaan. Kuulin askeleita takanani. Vartija oli herännyt! Samassa avain alkoi hehkua, ja se alkoi vetää minua. En voinut sille mitään. Jalkani kävelivät pakonomaisesti eteenpäin linnan sokkeloisilla käytävillä. Silloin näin Elsinoren ja toisen, häkissä olevan koiran. Avasin oven ja lähdimme juoksemaan pois linnasta. Onneksi vartija ei saanut meitä kiinni. Metsässä Elsinore laittoi kämmeneeni jotain. "Kiitos", hän sanoi. Samassa Elsinore sisarineen hävisi kuin savuna ilmaan. Katsoin kämmeneeni ja näin sädehtivän timantin.