Tympeän päivän saattoi aina pelastaa vain yksi asia...Stardoll.Niin se vain meni.Joten taas niistä tuhansista päivistä istuin toimisto tuolilleni josta pursusi jo pehmusteet ulos ja laitoin tietokoneen päälle.Automaattisesti käteni näppäilivät esiin netin ja sieltä hakuun stardollin.
Heti kun sivu avautui eteeni se ikään kuin imaisi minut sisäänsä sokkeloisten verkkojen koodien ja virtuaalin värikkääseen maailmaan.En ollut enään minä olin Cherrylik.
Päärin tehdä yhdestä huoneistani ihmemaan.Satumaisen metsän jossa asui ties mitä olentoja ja kasvoi metrin pituisia väriä vaihtavia kukkasia.Luomus onnistuikin hyvin ja siitä tuli satumainen.Vietin siellä jonkin aikaa rauhoittuen ja mietiskelle.Iltausva laskeutui ja hiljausuus laski..Heräsin keskellä yötä kauhuissani painajaiseen siinä oli vain juossut ja juossut edes tietämättä mitä pakoon.Painostava hiljaisuus ja tuskaisan kosteankylmä ilma saivat oloni huonoksi.En kyennyt liikkumaan ja itkin yksin hämärässä.
Hetken kuluttua kuulin matalaa rauhoittavaa murinaa oli niin pimeää etten nähnyt mikä ääntä piti.Mutta hetken päästä tunsin lämpimän turkin kietoutuvan ympärilleni.Nukahdin pian.Aamulla heräsin ja näin mustan hahmon luikkivan pois huusin sille ''kiitos''!Se pysähtyi ja vastasi ''eipä mitään''..Kysyin vielä ''mikä olet''?Kuului naurua ja se vastasi sanotaan vaikka ''puhuva leopardi''..Sitten se hävisi.Jäin hieman hämmentyneenä istumaan ja lähdin sitten ripeästi pois.Enään en nuku tuossa taikamaassa mutta päivisin saatan tehdä sinne eväsretkiä.Ja iltaisin katson ulos ikkunasta jospa saisin vielä vilauksen nähdä siitä..''Puhuvasta leopardista''..


cherrylik