Tänään pohdin vähän vakavampaa aiheitta kuin yleensä, nimittäin suomalaista juomakulttuuria. Kuten varmaan jo tiedätte, suomalaiset ovat alkoholin suurkuluttajia.Se näkyy(ainakin pääkaupunkiseudulla) jo normaalissa katukuvassa; iltaisin kaupunki kuhisee humalaisia ihmisiä teini-ikäisistä vaareihin asti -usein myös arkisin. Juhlat, kuten vappu, juhannus ja pikkujoulut ovat alkoholin huuruisia juhlia - syitä juomiseen.

Olen itse joutunut jo pienestä pitäen todistamaan alkoholin väärinkäytön seurauksia lähietäisyydeltä. Luultavasti siitä syystä olen aina suhtautunut alkoholiin varauksella, enkä täysi-ikäisenäkään (kun käytännössä kaikki mahikset juomiseen olisi) omasta tahdostani juo. Täysi-ikäisten alkoholin kohtuukäyttö on ok, enkä paheksu muiden alkoholinkäyttöä. Mutta humalanhakuinen juominen on omalla kohdallani mahdoton ajatus. Olen ollut varsinkin nuorempana monissa vaikeissa tilanteissa, joihin varmasti jokainen nuori joutuu elämänsä aikana.

Ymmärrän, että monille alkoholi on keino päästä kaveriporukkaan mukaan, saada rohkeutta ja keino pitää hauskaa. Mutta en ymmärrä, miksi joudun selitellä ja puolustamaan kantaani joka kerta, kun minulle tarjotaan lasillista. Vaikka en itse juo, en kuitenkaan arvostele muidenkaan alkoholinkäyttöä. Toivoisin samanlaista suhtautumista itseänikin kohtaan. Alkoholinkäyttö on jokaisen oma päätös, jonka jokainen yksilö tekee itse. Sen sijaan saan lähes aina arvostelevia katseita ja tylsän leiman. Miksi Suomessa juomattomuus on suurempi häpeä kuin juominen?Voiko hauskaa pitää ilman alkoholia? Miksi yhteiskunnassamme on niin suuri painostus alkoholinkäyttöön? Mitä mieltä olette?

Haluan kannustaa varsinkin nuoria uskaltamaan olemaan erilainen. Vaikka ystävät ympärillä tekisivät huonoja valintoja, massan mukana ei ole pakko mennä. Kannattaa valita ystäväpiiri, joka hyväksyy sut sellaisena kuin oot. :)